Taas on viime kirjoitus kerrasta vierähtänyt aimo tovi, joten oli taasen hakeuduttava sotkun kompuuttereiden äärelle ja kirjoitus hommiin. Viimeisen vajaan kahden viikon aikana on ehtinyt olla yksi eeppinen edustusreissu sekä jonkin puolet eeppisistä ammunnoistamme.
Edustusnakki tuli pienenä yllätyksenä koko edustusporukallemme. Olimme juuri palanneet jostain rytisemästä ja tuvassamme muutamat kaverini puhelivat siihen suuntaan, että saattaisin tulla valituksi ryhmänjohtajaksi j-kaudella (koska kaikki yksikössämme käyvät aukin, suurin osa porukasta on miehistöä alik. arvolla). Meni jokunen minuutti keskustelustamme (jonka aikana tietysti nöyränä kiistelin olevani tarpeeksi pätevä r-j:ksi) kun käytävässä kaikui käsky: "Seuraavat taistelijat linjanjohtajan toimistoon heti!" Oppilasjohtaja luetteli neljä eniten r-johtajaksi povatuinta, mukaan lukien minut, ja me juoksimme alakertaan kouluttajientoimiston oven taakse. Juuri ennen koputtamista supisimme päät yhdessä, ja totesimme yhdessä, että jos asia ei koske j-kauden ryhmyreitä, niin sitten vähintääkin ensi viikon harjoituksen. Astuimme siis itsevarmoina sisään.
Kun ylil. K. kuitenkin aloitti puhuttelunsa, kävikin ilmi että kyse oli vielä jostakin paljon paremmasta: vaikka hän aloittikin mainitsemalla yhteistoimintaharjoituksen, oli pääasiana se, ettemme me lähtisikään sinne, vaan Helsinkiin edustamaan SKVJ:tä Studia messuille. Kaikenhuipuksi hän vielä kysyi, haluaisimmeko lähteä! Emme turhaan väittäneet vastaan, vaan poistuimme hiljaisina ja nöyrinä, vaikkakin heti suljettuamme toimiston oven hypimme riemusta ja päivittelimme onneamme; olivathan aukin leiri aamut vähentyneet kahdesta nollaan!
Oodi telamiinalle~ Se viikko kuluikin nopeasti mm. meille viimeisen ryynäyspäivän muodossa. Raahasin tuona päivänä telamiinaa mukanani kyllästymiseen asti, ja harkitsin lähes vakavasti sellaisen tatuoimista toiseen pakaraani. Yksi joukkoeemme taistelijoista onnistui tuona päivänä jopa hukkaamaan sellaisen, ja se, rakkaat lukijat, on lähes mahdotonta! Telluista lensikin läpyskää aika rankanlaisesti, etenkin meidän "telamiinataistelijaparien" kesken. En mitenkään voi olla korostamatta liikaa noiden jalojen keltaisten betonipyörylöiden hienoutta. Ne ovat puolustusvoimien iskuvoiman terävintä kärkeä ja ryhmän tulivoimaisimpia aseita, eivätkä ne paina kuin vaivaiset 10 kiloa kappale! Mielestäni tulevaisuuden jääkäriryhmässä tulisikin olla ihka oikea telamiinataistelupari, joka kantaisi tetsariensa telamiinataskuissa kahta telamiinaa kukin.
Seuraava viikko alkoi mielyttävästi edustusreissua varten pakkaamalla. Sillä aikaa kun muut valmistautuivat harjoitukseen, me edustuskermaperseet pakkasimme isot reppumme, kävimme Esikunnassa pakkaamassa ständit ja muut hilppeet pakettiautoon ja noudimme m04 aavikkopuvut edustusvarustukseksemme. Aloitimme matkamme kohti pääkallon paikkaa yhdessä maan mainion kuskimme, korpraali A:n kanssa.
Matka kapitoliin sujui rennosti ja aavikkopukuja ihmetellessä ja ihastellessa. Perillä laitoimme messukeskukseen ständimme valmiiksi ja siirryimme sitten Santahaminan keskitysleirille asuinparakkiimme. Totesimme tosiaan siellä olot todella paljon huonommiksi kuin meidän rakkaassa Porin prikaatissamme. Muke oli pieni ja peruskoulumainen, sotku muistutti kooltaan liikuntasalia ja rakennukset olivat nostalgisesti rakennettu 1900 alkupuolella, jossei peräti 1800 luvulla.
Itse messut menivät aika rattoisasti. Pääasiassa selitimme joko rg32 panssarimaasturin ominaisuuksista ja esittelimme sitä (muistaisin nuo ominaisuudet vaikka unissani) tai kerroimme SKVJ:n pääsykokeista tai palveluksesta meillä noin yleensä. Messuillahan pyöri lukion kakkos ja kolmosluokkalaisia, joten meille kyllä riitti niin asiasta kiinnostuneita opiskelijoita propagandan uhreiksi kuin nättejä nuoria naisia silmänruoaksi. Tukenamme reissulla meillä oli jatkuvasti läppää heittävä ylil. P. sekä hiljainen ja uhkaavan tuntuinen kapteeni K-mato (älkää kysykö).
Kolmipäiväisen edustusmatkamme päätteeksi palautimme haikeina m04 pukumme ja purimme rinkamme, sekä jaoimme tuliaiset muulle joukkoeelle, joka oli ollut yhteistoimintaharjoituksessa. Toimme kassillisen demari- ja kokoomusnuorten mainoskortsuja, jotka olimme saanet kovaosaisille tovereillemme jaettavaksi. Lahjottuamme hieman väsyneitä kavereitamme emme saaneet ihan niin pahaa vastaanottoa ja purnausta reissustamme, vaikkakin huumorimielessä kateellisia kommentteja lensikin.
Tuossa eilettäin sattui eräs merkillepantava tapaus, joka on pakko esille kirjoittaa ja julkituoda. Olin juuri ennen iltavahvaria nukkumassa punkallani, jotenkin etukäteen ärtyneenä ja tietoisena siitä, että joku, mahdollisesti punkkanaapurini V, herättäisi minut jollain epämielyttävällä tavalla. Ehti mennä jokunen minuutti makuullepanostani, kun tunsikin voimakkaan läiskäisyn pakaroillani. Terävöidyin sekunnissa, hyppäsin alas punkastani ja läiskäisin vastaavasti kostoksi edellä mainittua toveri V:tä takamukselle, melko lujaa vieläpä. Otin pari askelta taaksepäin tyytyväisenä nopeasta reaktiostani, kun V sitten heitti minua tyhjällä pullolla naamaan. Nauruni lakkasi lyhyeen ja jäin änkyttämäät "Se heitti mua pullolla... Se heitti mua pullolla naamaan..." kun koko tupa sekä miehet käytävässä repesivät nauramaan. Tähän kaikkeen ehti kulua alle 30 sekunttia. Jälkeen päin sain kuulla että joku oli ollut tuomassa minulle palautuspulloa, oli sitten heittänyt sen minulle ja osunut minua aika tarkasti keskelle berberiä, aiheuttaen edellä mainitun hulabaloon. Tapaus oli kuin komediaelukavasta revitty, sääli vain etten nähnyt sitä kolmannesta persoonasta.
Tällä viikolla olemme viettäneet palvelustamme lähes yksinään prikaatin alueella- muut komppaniat kun ovat väli/loppusodassa Lahdessa. Olemme aloittaneet eeppisen ammuntaviikkomme paukuttelemalla osastoittain mm. tarkkuuskiväärillä, pokemonilla (pkm konekiväärillä) sekä sisäpiippu singoilla. Päivät ovat olleet kylmiä mutta periaatteessa tavanomaisia ampumaratapäiviä, eli todella löysiä. Suurin osa ajasta kuluu paikallaan värjöttelyyn ja vuoronsa odotteluun, mutta mikäs siinä kun on joukkoeen verran kavereita samassa jamassa, joiden kanssa sitten painia tai heittä huulta. Huomenna jatkamme ilmeisesti kovilla singoilla sekä haulikkoammunnoilla, ja yövyttyämme yön metsässä (kyllä, linjanjohtaja muuttikin eeppisen metsäaamu tj:mme yhdeksi) ammumme vielä pistooliammunnat, joita henkilökohtaisesti odotan eniten. Sitten onkin edessä viimeinen viikko oppilaana ja kauan odotettu alikersantin ylennys, sekä tietysti muikeaakin muikeampi 14 päivän joululoma.
Nyt on aikani kuitenkin jälleen taakse poistua ja metsään haihtua, ja päästää seuraavat dataajat nauttimaan päivittäisen internetannoksensa. Sorono!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti